Tarina menninkäisten aarteesta  

Olipa kerran pieni menninkäinen jonka nimi oli Manu. Manu oli lyhyt ja melko nuori, vasta 400-vuotias. Kerran kun Manu meni kävelylle puron varteen hänen retkensä kesti kauemmin kuin yleensä, sillä hän eksyi. Manu koitti rämpiä metsän läpi, mutta ei löytänyt tietä takaisin. Se oli aivan ymmärrettävää, sillä koko puron varsi oli vihreä sammalesta, eikä Manu löytänyt polkua joka johtaa syvemmälle metsään. Sitten hän yritti kaarnasta rakentamansa lautan avulla meloa takaisin, mutta ei päässyt kaislikkoa pidemmälle. Hän yritti sen jälkeen kaivautua  metsään ja se onnistui.        

Sillä välin hänen kotiinsa oli pudonnut ihminen. Menninkäisen koti oli pieni, mutta hyvin kodikas. Mies ihmetteli missä oli ja miksi hän oli siellä. Miestä väsytti kovasti joten hän kömpi menninkäisen sänkyyn. Kun mies heräsi hän tajusi paremmin mitä huoneessa oli. Hän huomasi sormuksen ja otti sen. Hän tajusi että oli jonkun kodissa. Hän kaiveli taskujaan ja löysi riippulukon. Laitettuaan lukon oveen hän rupesi tutkimaan sormusta.

     Hän luki sormuksen sisäpinnan, jossa luki avaa siirrä,

toinen puoli piirrä. Hän mietti mitä sillä tehtäisiin. Hän ajatteli, että sillä siirrellään esineitä. Kun hän keksi että oli menninkäisen kodissa mies ymmärsi, että sormus liittyy menninkäisten aarteeseen. –Tällä avataan aarrearkku, mies älysi. –Tällähän avataan seinässä oleva salaovi. Mies kosketti sormuksella seinän jokaiseen kiveen. Manu ei saanut oveaan auki, koska mies oli lukinnut sen sisältä. –Äh en pääse edes omaan kotiini Manu voihki. Menninkäisen naapuri kuuli Manun valituksen ja Manu kertoi mitä oli tapahtunut. He menivät Manun naapurin kotiin ja kutsuivat kaikki keskusluolaan, jossa aarretta pidettiin . Kaikilla menninkäisillä oli sama taikasormus kuin Manulla. –Avaa siirrä, toinen puoli piirrä, Manun naapuri lausui ja kosketti kotinsa seinää. Seinä romahti alas. Manu naapureineen meni keskusluolaan. Kun he olivat menneet seinämä nousi takaisin. Lähes samalla hetkellä mies keksi miten sormusta käytetään. Mieskin astui luolaan.

Luola oli valtava, jylhä ja ehkä hieman pelottava, mutta myös kaunis. Se tosin johtui valtavasta kasasta aarteita. Kun mies katsoi aarretta hän nukahti yllättäen. Mihet, menninkäisten kuningas oli tehnyt nukutusloitsun. Manu aloitti kertomaan miksi mies oli luolassa. Menninkäiset miettivät mitä he tekisivät miehelle. Joku ehdotti, että he kahlitsisivat miehen ja jättäisivät hänet virumaan luolaan. Mihet torjui ajatuksen. –Annetaan hänen hukkua, yksi menninkäinen ehdotti. Kaikki olivat hiljaa. Lopulta Manu ehdotti että hän ottaisi avaimen ja päästäisi miehen menemään. Kaikki hyväksyivät ehdotuksen.

Kaikki oli loppujen lopuksi hyvin. Mies meni vielä säkin kanssa metsään. Säkissä oli puolet miehen omaisuudesta. Siellä hän tapasi Manun. Hän antoi säkin Manulle ja kysyi miten tullaan menninkäiseksi. –Ensin sinun pitää kirjoittaa nimesi väärinpäin ja uida kuutamolla ja hokea nimeäsi, Manu selitti. Seuraavan täydenkuun aikaan mies meni uimaan. Seuraavana päivänä mies oli karvainen. Hän kysyi Manulta miksi hän oli karvainen. Manu tiesi miksi. –Niin käy ahneille, heistä tulee peikkoja, Manu kertoi. –Eih! Mies voihkaisi. –Mutta voit muuttua taas ihmiseksi, irtautua ahneudesta sekä muuttua menninkäiseksi , Manu opasti. Mies ei pystynyt muuttumaan ihmiseksi, joten hän oli loppuelämänsä peikko. Kyllä hän yritti vielä monta kertaa muuttua ihmiseksi, mutta hän ei onnistunut. Hän ei edes päässyt metsästä pois. Se hyvä puoli siinä oli, että mies eli satoja tai jopa tuhansia vuosia eteenpäin tästä tapahtumasta. Mies oli kuitenkin hyvin onneton koko elämänsä. Aarre kumminkin säilyi tallessa. Manusta itsestään oli tullut menninkäinen vahingossa, kun hän ui keskiyöllä kuunsiltaa pitkin. Mutta Manu oli nykyiseen elämäänsä tyytyväinen, mutta hän ei ollutkaan peikko vaan menninkäinen. Manun oikea nimi on Ittam , mutta häntä sanottiin Manuksi niin kuin edellisessä elämässä, jossa hänen nimensä oli Matti.

Tekijä:Jyri Huttunen